Lounaaksi nauttimani salaatti palautti uskon ruokavalioon. Colesaw yhdistettynä tavalliseen salaattiin teki siitä maukasta, kalkkunasta olen aina pitänyt. Joskus lapsena meillä oli kanoja ja kalkkunoita, syksy oli suurta teloitusjuhlaa ja jo pieni tyttönen tiesi että verisen tapahtuman jälkeen on vatsa pullollaan uskomatonta luomulihaa. Minut on muutenkin kasvatettu erittäin laadukkalla ruoalla. Kaikkia noita maatalon lihoja ja mitä metsästä löytyy. Vasta muuttaessani omilleni 16 vuotiaana meni koko homma lihomisen puolelle.
Kävin torilla eräänä viikonloppna ja huomasin hirvenlihapurkkien olevan 11 euroa kappale. Itse muistan koko lapsuuteni hylkineeni niitä ja jos mitään muuta syötäväksi kelpaavaa ei ollut, tyydyin pitkin hampain. Nyt ajan muutaman sata kilometriä purkkien takia ja onnesta soikeana palaan takaisin pääkaupunkiseudulle mutustelemaan herkkuja. Hirvenliha on yllättävän kevyttä, 161kcal antaa kalorilaskuri arvioksi. Lihasta voi melkeinpä maistaa metsässä vietetty aika. Kerran söin afrikan savannilla juossutta gasellia rosmopaistin muodossa ja totisesti, auringossa juostut sadat kilometrit maistuivat läpi. Liha oli kuohkeaa ja kevyttä.
Illalliseksi tänään voisinkin tarjoilla Sille Ihanalle hirvipihvejä ja suppilovahverikastiketta. Kvinoa on korvannut ruokavaliossa riisin ja perunan. Ainoastaan ravintolassa ja sukulaisilla tulee pinnattua. Tai no, pari viikkoa tullut pinnattua ihan kotonakin. Ruuan laitto ihmiselle, joka nauttii siitä niin paljon ettei välillä saa sanaa suustaan on suurin kiitos mitä voi saada.
Liikunnasta koitan olla livistämättä. Arnoldin kultaisen kuusikon ohjeistuksella mennään ja tällä hetkellä kyykky 30kg, penkki 25kg, niskan takaa punnerrus 10kg(hädin tuskin jaksaa sitä tehdä), ylätalja 30kg, hauiskääntö 10kg ja istumaannousuja 3x20 toistoa. Eilen esittelin lihaksiani ystävälle, jolle varmaan tuli vähän vaivaantunut olo. Ei ole tottunut tyttöihin jotka paasaavat ruokavaliosta ja lihaksista. Perus äijä, sanoi vaan: "No hyvä juttu".
Se Ihana kannustaa sekä syömisen, että liikkumisen suhteen. Miehelle joka on käynyt miesten kanssa miesten salilla saattaa olla välillä vaikeaa tottua naiseen, joka jatkuvasti kyselee ja ehkä välillä olenkin hiukan liian puhelialla tuulella. Itsehän välttelen naisille tarkoitettuja saleja juuri tuosta syystä. Ensimmäistä kertaa elämässäni mies on minulle sekä ystävä, inspiraatio että rakas.Yllättävintä on, että en enää voisi kuvitella olevani ilman häntä, en mitenkään.
Hän kiitti minua, että olen repinyt hänet mukaani harrastamaan ja syömään hyvin. Sydämeni suli täysin. Kertoi samalla ettei ollut jaksanut pitkään aikaan käydä salilla ja kun minä innostuin, innosti se hänetkin lähtemään mukaan. En voi muuta kuin ihmetellä miten joku selviää yksi tälläisistä tavoitteista, en koskaan edes yrittänyt.
Meistä on tullut yhdessä ihmisiä joiden olohuoneen pöydällä on hedelmäkori joka tursuaa hedelmistä ja innoissamme kerromme mikä anans, kiiva ja omena on tajouksessa tai mitä terveellistä voisi blendata ja tehdä ihania smootieta. En koskaan ole ollut tämänlainen, äitini kyllä aina teki hedelmäsalaatteja iltpalaksi ja kannusti muutenkin kaikkeen herkulliseen ja vähäkaloriseen.
Kun makoilen Sen Ihanan vieressä silitän hänen lihaksiaan ja en voi olla rakastamatta jokaista kohtaa, on niin herkullista seurata kuinka joku välittää itsestään. Olivat syyt terveyteen tai ihan vain ulkonäköön liittyvät ei sillä mielestäni ole väliä. Kädet ovat vahvat ja kun ne on kääritty ympärilleni ja lepuutan päätäni vahvaa rintaa vasten ei siihen väliin voi tulla mikään eikä mikään sen halauksen ulkopuolella ole sillä hetkellä merkittävää.Kaikkein parastä tässä kaikessa on se, että meistä tuli läheiset ja huomasimme että meillä onkin aika paljon yhteistä ainakin tavoitteiden tasolla ja yhdessä voimme päästä niihin. Sitäkö on rakkaus?
torstai 25. lokakuuta 2012
Tunnustus
Olen vähän lipsunut kalorien laskemisesta ja eilen oli kaikkein suurin luiskahdus suoraan nautinnon helvettiin. Kiinalaisessa ravintolassa alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka. Tämä sai minut tajuamaan että hemmottelu on pakollista, mitä pitempään yritän ajatella etten hemmottele sen enemmän jokaisena arkipäivänä lipsun tavoitteistani, kuten nyt jo melkein kaksi viikkoa. Vaikken ylittäisi kaloreita on sillä selkeä merkitys tulevatko ne terveellisistä lähteistä vai jostain aivan muualta. Voisinhan syödä vaikka kaksi tuplasuklaamuffinssia ja jättää muun ravinnon kokonaan pois, muttei se varmaan tuntuisi hyvälle. Joten tänään taas kova kuri päälle.
Aamiaiseksi mandariini ja omena sekoitettuna vanhaan tuttuun ehermaniin. En kerennyt tehdä eväitä eilen, koska herkuttelin ravintolassa, joten luonasta varten piti vähän improvisoida ja olen oikeastaan aika tyytyväinen tähän ratkaisuun. Colesaw50g+salaatti200g+kalkkunaleike125g ja kirsikkatomaatteja125g. Kaloreita näillä määrillä 255kcal. Kalkkunan ajattelin lämmittä mikrossa, koska joku siinä lämpimässä tekee hyvää psyykkelle.
On vaikea ymmrätää että tässä lahdutellessa ei ole kiire minnekkään. Ruoskin itseäni vähän väliä ja koen huonoa omatuntoa, hautaan ajatukset ja koitan taas aloittaa alusta. Jatkuvaa vuoristorataa. Eilen ystäväni nauroi höpinöilleni ja sanoi että olen niin dramaattinen.
LOUNAS, ahmimaan on mentävä heti.
Aamiaiseksi mandariini ja omena sekoitettuna vanhaan tuttuun ehermaniin. En kerennyt tehdä eväitä eilen, koska herkuttelin ravintolassa, joten luonasta varten piti vähän improvisoida ja olen oikeastaan aika tyytyväinen tähän ratkaisuun. Colesaw50g+salaatti200g+kalkkunaleike125g ja kirsikkatomaatteja125g. Kaloreita näillä määrillä 255kcal. Kalkkunan ajattelin lämmittä mikrossa, koska joku siinä lämpimässä tekee hyvää psyykkelle.
On vaikea ymmrätää että tässä lahdutellessa ei ole kiire minnekkään. Ruoskin itseäni vähän väliä ja koen huonoa omatuntoa, hautaan ajatukset ja koitan taas aloittaa alusta. Jatkuvaa vuoristorataa. Eilen ystäväni nauroi höpinöilleni ja sanoi että olen niin dramaattinen.
LOUNAS, ahmimaan on mentävä heti.
keskiviikko 24. lokakuuta 2012
Muut naiset ja tuplasuklaamuffinit
Eilen työpaikalla oli kakkutarjoilu. Ihanan näköistä ja kuulema erittäin hyvää. Minä ja eräs toinen nainen kieltäydyimme kakusta, molemmat vedoten diettiin. Muut naiset järkyttyivät ja yrittivät tyrkyttää sitä meille. Missä imeessä on tuki ja apu. Ei ole helppoa sanoa ei herkuille ja sitten vielä hysteerinen lauma yrittää joukkopainostaa ja kyselee syitä diettiin. Eikö 10 painavaa syytä vyötäröni ympärillä riitä motiiviksi?
"Miten voit kieltäytyä kakusta?" Miten niin, miten voin, no sanomalla ei. En väitä hetkeäkään, että se olisi helppoa. Eräänä päivänä tulin töihin ja joku oli jättänyt suukon(ent.neekerin pusu) pöydälleni, niitä oli jaettu kissanristiäisten kunniaksi. Sattui olemaan suklaalakkoni kolmas viikko. Kuumeisesti pohdin, että syönkö tuon ja Terry Pratchettiä lainaamalla "Elämä tarjoaa meille suklaata joskus aivan odottamattomasti" yritin oikeuttaa herkkuhetken. Taisteluni alkoi 08:30 ja jatkui keksipäivään, aina klo 14:00, työt loppuvat tunnin päästä. Tarkistin suukon kalorit, harkitsen ja punnitsen. Jos nyt söisin tämän niin mitä pitäisi jättää pois, pitäydynkö dietissäni muuten vai onko tämä repsahdus, pitääkö minun tunnustaa niille kenelle olen sanonut, etten syö herkkuja. Monia kysymyksiä. Vihdoin otin suukon käteenini, käännyin ja tarjosin sitä takanani istuvalle työkaverille, joka ilahtui ja söi sen. Hikinen taisteluni oli vihdoin päättynyt. Suukon syönyt hekilö ei edes tiedä kuinka suuri apu hänestä oli. Tunsin olevani vahvempi tapahtuman jälkeen. Olin todella tyytyväinen itseeni.
Tänä aamuna päässäni on pyörinyt tuplasuklaa muffini. Haluisin sitä yli kaiken. Haluan niin paljon kaikkea. Haluan uusia vaatteita, ruokaa, herkkuja, matkustaa, haluan, haluan ja haluan... Samaan aikaan olen kuitenkin aivan tyytyväinen. Minun pitäisi oppia arkeen. Tahdon olla halutta ja jotain esimakua tälläisestä tilasta sainkin laosissa, jossa elin saarella pari kuukautta. Kyseisessä paikassa ei ollu tyhtään mitään tarjolla, ei mitään muuta kuin ruokaa ja juomaa ja jonkin näköinen peltikatto ja riippumatto. Kaikki puuttui mitä en tarvinut. Voitin taistelun, ei muffineja tai muutakaan turhaa. Sen sijaan ostin BonAquaa, koska ymmärsin että eihän minulla nälkä ole vaan jano. Veden juonti unohtuu liiankin usein.
Mainostaulut vilauttelevat kaikkea suuntaani, on niin vaikea olla ajattelematta mille joku maistuu, tai minkälainen tekstuuri siinä on. Olen kokannut enenmmäin ja terveellisemmin kuin koskaan. Eilen Se Ihana osti lahjaksi minulle fiskarsin japanilaisen kokkivetsen. Miten hyvä voikaan veitsi olla ja kuinka mahtava on mies, joka sen minulle toi. Tein eilen illalliseksi tortilloja, täytteeksi tuli salaattia, omatekemä guakamolemainen avokado sörsseli: avokadoa, soya, chili, punasipuli, ja mustapippuria. Salsaa muokkasin laittamalla Heinzin valkoisia papuja tomaattikastikeessa sekaan ja runsaasti valkosipulia, pyöräytin blenderissä ja lämmitin kattilassa, sitä jäi vielä purkillisen verran seuraavalle kerralle. Lihana oli 10% naudan jauhelihaa, rainbow, sekä saman merkin tortilla läpysköitä. Suosin rainbow-tuotteita, laatu, hinta ja paketointi kohdallaan. Kaloreita tortillassa oli 410kcal. Mutta onneksi niitä oli tuhlattavana tuplasti. Tuosta saisi aika paljon vähäkalorisemman vaihtoehdon korvaamalla naudan vaikka kalkkunalla.
Itselläni on painottunut syöminen illaksi, päivän aikana vetelee 400kcal ja sitten 900kcal iltaisin. Nurinkurinen järjestys. Tällä viikolla on koitettava asialle jotain tehdä, mutta kiire ja kylmyys vievät ajatukset muualle. Pari viikkoa sitten ruokailu oli järkevämpää, eli kalorit söin aamulla ja se selkeästi hillitsi himojani. Siihen on palaaminen on loppuviikon tavoite.
Eat To Meet Long-Term Goal Not Short-Term Satisfaction
"Miten voit kieltäytyä kakusta?" Miten niin, miten voin, no sanomalla ei. En väitä hetkeäkään, että se olisi helppoa. Eräänä päivänä tulin töihin ja joku oli jättänyt suukon(ent.neekerin pusu) pöydälleni, niitä oli jaettu kissanristiäisten kunniaksi. Sattui olemaan suklaalakkoni kolmas viikko. Kuumeisesti pohdin, että syönkö tuon ja Terry Pratchettiä lainaamalla "Elämä tarjoaa meille suklaata joskus aivan odottamattomasti" yritin oikeuttaa herkkuhetken. Taisteluni alkoi 08:30 ja jatkui keksipäivään, aina klo 14:00, työt loppuvat tunnin päästä. Tarkistin suukon kalorit, harkitsen ja punnitsen. Jos nyt söisin tämän niin mitä pitäisi jättää pois, pitäydynkö dietissäni muuten vai onko tämä repsahdus, pitääkö minun tunnustaa niille kenelle olen sanonut, etten syö herkkuja. Monia kysymyksiä. Vihdoin otin suukon käteenini, käännyin ja tarjosin sitä takanani istuvalle työkaverille, joka ilahtui ja söi sen. Hikinen taisteluni oli vihdoin päättynyt. Suukon syönyt hekilö ei edes tiedä kuinka suuri apu hänestä oli. Tunsin olevani vahvempi tapahtuman jälkeen. Olin todella tyytyväinen itseeni.
Tänä aamuna päässäni on pyörinyt tuplasuklaa muffini. Haluisin sitä yli kaiken. Haluan niin paljon kaikkea. Haluan uusia vaatteita, ruokaa, herkkuja, matkustaa, haluan, haluan ja haluan... Samaan aikaan olen kuitenkin aivan tyytyväinen. Minun pitäisi oppia arkeen. Tahdon olla halutta ja jotain esimakua tälläisestä tilasta sainkin laosissa, jossa elin saarella pari kuukautta. Kyseisessä paikassa ei ollu tyhtään mitään tarjolla, ei mitään muuta kuin ruokaa ja juomaa ja jonkin näköinen peltikatto ja riippumatto. Kaikki puuttui mitä en tarvinut. Voitin taistelun, ei muffineja tai muutakaan turhaa. Sen sijaan ostin BonAquaa, koska ymmärsin että eihän minulla nälkä ole vaan jano. Veden juonti unohtuu liiankin usein.
Mainostaulut vilauttelevat kaikkea suuntaani, on niin vaikea olla ajattelematta mille joku maistuu, tai minkälainen tekstuuri siinä on. Olen kokannut enenmmäin ja terveellisemmin kuin koskaan. Eilen Se Ihana osti lahjaksi minulle fiskarsin japanilaisen kokkivetsen. Miten hyvä voikaan veitsi olla ja kuinka mahtava on mies, joka sen minulle toi. Tein eilen illalliseksi tortilloja, täytteeksi tuli salaattia, omatekemä guakamolemainen avokado sörsseli: avokadoa, soya, chili, punasipuli, ja mustapippuria. Salsaa muokkasin laittamalla Heinzin valkoisia papuja tomaattikastikeessa sekaan ja runsaasti valkosipulia, pyöräytin blenderissä ja lämmitin kattilassa, sitä jäi vielä purkillisen verran seuraavalle kerralle. Lihana oli 10% naudan jauhelihaa, rainbow, sekä saman merkin tortilla läpysköitä. Suosin rainbow-tuotteita, laatu, hinta ja paketointi kohdallaan. Kaloreita tortillassa oli 410kcal. Mutta onneksi niitä oli tuhlattavana tuplasti. Tuosta saisi aika paljon vähäkalorisemman vaihtoehdon korvaamalla naudan vaikka kalkkunalla.
Itselläni on painottunut syöminen illaksi, päivän aikana vetelee 400kcal ja sitten 900kcal iltaisin. Nurinkurinen järjestys. Tällä viikolla on koitettava asialle jotain tehdä, mutta kiire ja kylmyys vievät ajatukset muualle. Pari viikkoa sitten ruokailu oli järkevämpää, eli kalorit söin aamulla ja se selkeästi hillitsi himojani. Siihen on palaaminen on loppuviikon tavoite.
Eat To Meet Long-Term Goal Not Short-Term Satisfaction
sunnuntai 21. lokakuuta 2012
Ruokaa, nom nom nom. (pekonia)
 |
| Erään salipäivän jälkeinen kaloripommi. Tässä on kyse pekonikorista. Eli pekoni on uunissa paistettu korin muotoon vuoan päällä ja siellä sisällä on salaatti, joka sisältää kvinoaa, maissi, pinaattia, fetaa, punasipulia. Perunat on Rainbown paketista. |
 |
| Terveyslaatikko Kasviksia, paljon kuitua ja proteiinia. Oli tarkoitus tehdä jotain missä on kunnolla hiilareita ja proteiinia, joten syntyin tälläinen kasvislaatikko missä on: punasipulia, papuja, fetaa, soijarouhetta, kvinoaa, oliiveja, valkosipulia ja runsaasti chiliä ja pari kananmunaa. Eli kaikkea sekaisin uunivuokaan, keitetyt kvinoat mukaan, siihen päälle kananmunat ja sekoittelua, sitten vaan uuniin muistaakseni 175 astetta ja tunnin verran voi antaa olla. Kaloreita 100g kohden 227kcal, proteiinia 13g, rasvaa 4,6g ja hiilareita 33,5g. |
 |
Eilisen juhlaillallinen. Kananrintaa käärittynä pekoniin, väliin laitoin suolakurkkua. Keitin porkkanat ja sitten laitoin ne uuniin paahtumaan, sipuit vuoassa uuniin valkosipulin, öljyn ja soijan kanssa. Salaattiviuhka ja siinä onkin juhlan aihetta. Oli nimittäin parhaita aterioita, joita koskaan olen tehnyt, ihan nousee vesi kielelle sitä ajatellessa. Yhteensä ateriassa on 631kcal, joten paljoa ylimääräiseen syömiseen tälläisena päivänä ei jää. |
 |
| Kalkkunan rintaa pekonipedillä. Kuten huomaatte on pekoni pääasiallinen ravinto. No ei onneksi, mutta kerran tai pari viikossa tulee sitä syötyä. Eräs herrashenkilö joka on suurin inspiraationi hyvin syömiseen ja salitreenailuun on helppo pitää tyytyväisenä kun vain mainitsee pekonin. Hymy ilmestyy kasvoille ja koko loppupäivä menee ihanasti. Kiitos pekonille! |
 |
| Juustokakku puolukkakuorruttella. Suurin Inspiraationi, se ihana, teki minulle juustokakkua ajokortin saamisen kunniaksi. Resepti itse juustokakkuun löytyin pakkotoiston sivuilta. Ainekset blenderiin ja sitten kakkuvuokaan, kannattaa käytää aika pientä tai sitten tehdä tupla-annos. Tässä otto kaksi kakun tiimoilta, kun oli niin hyvää että oli pakko tehdä toisekkin ja keksittiin uusia ideoita. Kakun leipomisen jälkeen lisättiin kiehuvaan puolukkamehuun liivatteet ja se sitten vuokaan ja juustokakku päälle. Jääkaappin vähintään nejäksi tunniksi. Aika nätti tuli ja Se Ihana oli onnessan kun sai hääriä keittiössä. Taitaa salaa tykätä leiipomisesta ja kokkaamisesta, mutta koittaa kovasti kysyttäessä kieltää totuutta. Makeutukseen sopii hyvin stevia, jota muutenkin suosittelen kaikille sokerin viheliäiseen koukkuun jääneille.
Ainekset:
200g Maustamaton tuorejuusto 200g Raejuusto 1 kananmuna 2 kananmunan valkuaista 40g Proteiinijauhetta Steviaa makeutukseen 1 rkl sitruunamehua
Kalorit: 788 kcal
Proteiini: 95 g Hiilihydraatti: 18 g Rasva: 37g |
 |
| Sunnuntain Shake. Ananas, kiivi, omena, jäätä ja hiukan sitruunaa puristettuna, puolikas ehermannin purkki sekaan ja blenderi päälle. Meillä blendaaminen on miehen tehtävä, joten nämä ovat ihania yllätyksiä aina. Stevia sopii makeutukseen, itse aika lailla sokerittomalla ruokavaliolla, joten en edes sitä laittanut sekaan. Makeat italialaiset omenat livat hyvä lisä tähän, sillä muuten saattaa olla hiukan karvas ja hapan pirtelö Nom Nom Nom |
Ennen ihminen söi kaiken minkä pystyi, nyt ihminen punnitsee kaiken minkä pystyy. Metsästäjä-keräilijästä Ortoreksiaan.
Ennen ihminen söi kaiken minkä pystyi, nyt ihminen punnitsee kaiken minkä pystyy. Metsästäjä-keräilijästä Ortoreksiaan.
Katselen naista, hänellä vatsa roikkuu paidan sisältä ja joka piakka tursuaa. Se on suurin ispiraationi neuroottisuuteen. Luovun kaikista käyttäytymismalleista, jotka hallitsivat elämääni ja menen kaupan vihannesosastolle, ostan välipalaksi porkkanaa ja sekoitan rahkasta dippiä. Vanhat elintapani kuvottavat minua ja syyllsyys painaa. Vihanneksen rouskuttelu ei paljon lämmitä. Haluaisin juuri nyt juustokakkua enemmän kuin mitään muuta. Miksi en voisi vain luovuttaa. Muistan kuinka olen ennen luovuttanut ja sen kuvan jossa näytän aivan muffinilta. Se kummittelee mielessä hetken, luovun ajatuksesta ja ruoskin itseäni negatiivisesta ajattelusta.
Teen terveellistä thai vaikutteista ruokaa ja vääntäydyn seuraavana päivänä salille. Liikkeet puserran väkisin ja taas hikoilen. Motivaation on kadonnut. Muistan ystäväni ja suurimman kannustajani sanat: hiki on läskiä joka itkee. Saan hiukan pontta, lihaksessa tuntuu palava tunne, panostan. Päätän voittaa tämän pelin ja niin voitankin. Täydet sarjat ja turta onnistumisen tunne, kun hädin tuskin kykenen kömyämään ulos salilta. Maitorahka maistuukin jo paljon paremmalta ja pääsen taas terveellisen elämän makuun. Muistelen muitakin samaisen ystävän antamia vinkkejä ja mietin hänen seksikkäitä lihaksiaa, rintaa ja hauksia eritoten.
Tämän miehen kanssa aloitimme treenin vasta pari kuukautta sitten. En olisi koskaan uskaltanut elätellä toiveita että jatkaisin sitä vieläkin. Miellän itseni useasti samaksi luovuttajaksi, joka menneisyydessä olin. Mies on motivoinut minua jo moneen erinäiseen terveyttä edistävään muutokseen.
Kun teen jotain liikettä välillä huomaan että hän katsoo minua. Tunnen katseen jokaisessa solussani. Haen hänen silmiään, katson hänen hymyä. Vatsassani tuhannet perhoset pyrkivät jokaiseen suuntaa, varmaankin punastun. Hänen hellät huulensa ovat mielessäni paljon ja vahvat kädet joiden toivon öisin kiertyvät ympärilleni. Kaipaan hänen syliinsä. Mikään ei pidä salilla käyntiäni ja ruokavaliota niin hyvin ruodussa kuin hän. Me kävimme läpi joitakin liikkeitä, kuten penkkiä. Siinä ahisen ja koitan nostaa tankoa, saan suoritettua vaadittavat liikkeet, mutta tanko heiluu, kuin rajussa myrskyssä. Koko liike tuntuu kornilta, ähinä siihen päälle niin meinaan revetä nauramaan. Käyn ihan syystä isojen miesten salilla. Naisille kun on tarjolla vaikka minkälaista lady linea ja muuta, mutta huomaan suorittavani paljon paremmin kun nään ympärilla lihaksia ja kaikki ovat hiljaa keskittyneinä omiin tekemisiin.
Motivaatioksi tänään Arnoldin dokumenttielokuva Pumping Iron.
Katselen naista, hänellä vatsa roikkuu paidan sisältä ja joka piakka tursuaa. Se on suurin ispiraationi neuroottisuuteen. Luovun kaikista käyttäytymismalleista, jotka hallitsivat elämääni ja menen kaupan vihannesosastolle, ostan välipalaksi porkkanaa ja sekoitan rahkasta dippiä. Vanhat elintapani kuvottavat minua ja syyllsyys painaa. Vihanneksen rouskuttelu ei paljon lämmitä. Haluaisin juuri nyt juustokakkua enemmän kuin mitään muuta. Miksi en voisi vain luovuttaa. Muistan kuinka olen ennen luovuttanut ja sen kuvan jossa näytän aivan muffinilta. Se kummittelee mielessä hetken, luovun ajatuksesta ja ruoskin itseäni negatiivisesta ajattelusta.
Teen terveellistä thai vaikutteista ruokaa ja vääntäydyn seuraavana päivänä salille. Liikkeet puserran väkisin ja taas hikoilen. Motivaation on kadonnut. Muistan ystäväni ja suurimman kannustajani sanat: hiki on läskiä joka itkee. Saan hiukan pontta, lihaksessa tuntuu palava tunne, panostan. Päätän voittaa tämän pelin ja niin voitankin. Täydet sarjat ja turta onnistumisen tunne, kun hädin tuskin kykenen kömyämään ulos salilta. Maitorahka maistuukin jo paljon paremmalta ja pääsen taas terveellisen elämän makuun. Muistelen muitakin samaisen ystävän antamia vinkkejä ja mietin hänen seksikkäitä lihaksiaa, rintaa ja hauksia eritoten.
Tämän miehen kanssa aloitimme treenin vasta pari kuukautta sitten. En olisi koskaan uskaltanut elätellä toiveita että jatkaisin sitä vieläkin. Miellän itseni useasti samaksi luovuttajaksi, joka menneisyydessä olin. Mies on motivoinut minua jo moneen erinäiseen terveyttä edistävään muutokseen.
Kun teen jotain liikettä välillä huomaan että hän katsoo minua. Tunnen katseen jokaisessa solussani. Haen hänen silmiään, katson hänen hymyä. Vatsassani tuhannet perhoset pyrkivät jokaiseen suuntaa, varmaankin punastun. Hänen hellät huulensa ovat mielessäni paljon ja vahvat kädet joiden toivon öisin kiertyvät ympärilleni. Kaipaan hänen syliinsä. Mikään ei pidä salilla käyntiäni ja ruokavaliota niin hyvin ruodussa kuin hän. Me kävimme läpi joitakin liikkeitä, kuten penkkiä. Siinä ahisen ja koitan nostaa tankoa, saan suoritettua vaadittavat liikkeet, mutta tanko heiluu, kuin rajussa myrskyssä. Koko liike tuntuu kornilta, ähinä siihen päälle niin meinaan revetä nauramaan. Käyn ihan syystä isojen miesten salilla. Naisille kun on tarjolla vaikka minkälaista lady linea ja muuta, mutta huomaan suorittavani paljon paremmin kun nään ympärilla lihaksia ja kaikki ovat hiljaa keskittyneinä omiin tekemisiin.
Motivaatioksi tänään Arnoldin dokumenttielokuva Pumping Iron.
perjantai 12. lokakuuta 2012
Päätös
Vuosi oli 2009, kun muutin katajanokalle, maailman ihanimpaan kaksioon. Seinäkorkeus oli päätä huimaava ja asunto 101 vuotta vanha. Oli ihania huonekaluja ja turkiksia. Silti elämä oli aivan hunningolla, pasteijoita meni joka aamu, cafe latte oli jotain minkä nimeen vannoin ja lounaat suuria, kuin perisynti. Lisäkiloja oli kertynyt ja pelastusrengas vyötäröllä olisi kannatellut kaksi lisäihmistä. Elämä oli nautiskelua, muttei nautintoa. Söin iikaa ruokaa, käytin alkoholia ja juhlin aivan liikaa. Paljon hyviä valokuvia tosin, joissa en kylläkään ollut se hoikka nainen, joka halusin olla.
Halusin kadota katukuvasta hetkeksi. Parin viikon mittaisen loman aikana euroopan aurikoisilla rannoilla tapasin reppureissareita ensimmäistä kertaa. Eräs oli ollut yli vuoden matkalla ja muistan ajtelleeni: "Kuka hullu tekee noin ja MIKSI?" Kysymys raastoi mieltäni iltaisin ja nukahdin usein unelmoiden palmuista ja riippumatosta veden äärellä. Muutamassa viikossa kysymys mielessäni alkoi muuttua. "Miksen lähtisi?"
Päätin lähteä. Asian ratkottuani kutkutti se vatsanpohjassa aivan mahdottomasti. En teinnyt olisiko lopputulos hyvä vai huono, väärä oikea, edes motiivit eivät olleet silloin selvillä. Olin vakuuttunut että kuolen johonkin hämyiseen viidakkoon. Jotenkin onnistuin ostamaan liput, vaikka käteni tärisi niin paljon, että hädin tuskin klikkasin oikeaa kohtaan varausta tehdessäni.
Menolento Thaimaahan. Tuhannella eurolla hankin paniikinomaisesti matkatavaroita: rinkkaa, otsalamppua, riippumatto, puuvillamakuupussi, matkapyyhe ja lista jatkuu 20kiloon asti. Rinkka selkään ja menoksi. Hyvästi Helsinki ja koko Suomi! Otinpa mukaan tulitikkuja pussillisen, jos vaikka joudun paikkaan jossa tulta ei tunneta, mutta perille päästyäni oli tilalle ilmestynyt lappu jossa pahoiteltiin lentokentällä tapahtunutta takavarikkoa. Alkuperäinen suunnitelma oli kolme kuukautta Kaakkois-Aasiassa, kauhun tunne sanoinkuvaamaton. Omatoimisena naisena lähdin yksin.
Eksyin reitiltäni, joskus kerron siitä tarkemmin, Aasiasta reissu jatkui ja kolutuani läpi Australian itä-rannikkoa yhdeksän kuukautta, vaihdoin länsirannikkoon ja sieltä Indonesiaan. Puolitoista vuotta minä ja rinkka tallustimme paikasta toiseen. Paino putosi 15kiloa, yht´äkkiä elämä aiheutti mielihyvää ilman nautintoaineita. Aitoa riemua.
Isoin muutos tapahtui, kun kotiuduin Suomeen. Palasin keväällä, voikukat vastaanottivat minut ja kaikki oli niin vihreää ja vehreää. Onnellinen paluu, vaikka aina kuvittelin että olisi ankeaa astua kotimaan kamaralle. Sinä päivänä elämäni muttui. Ajatukseni olivat jo pitkään pyörineet erilaisen arjen aloittamisessa. Indonesiassa minulla oli aikaa ajatella ja leikitellä kuvitelmilla paremmista elintavoista. Halusin olla joku muu ja hänet olisi luotava alusta asti, olisi muutttava uudeksi, paremmaksi.
Ostin polkupyörän, hankin töitä ja vuokrasin huoneen. Pyöräilin kilometritolkulla koko kesän ja saldoksi tulikin päälle 600 kilometriä, minkä näkee pohkeista. Liikunta tuntui sen verran hyvälle, että oli pakko muuttaa ruokailutottumuksia. Asuin vain hetken aikaa vuokrahuoneessa, jo juhannuksena minulle tarjottiin huonetta perhetuttavien luona, jonne muutinkin heti. Pääsin kouluun opiskelemaan ja aloitin salilla käymisen.
Pitkälle olen tullut siitä mitä elämä viimeeksi oli Suomessa, vaikka silloin oli rahaa ja ihana asunto, oli onni hukassa. Terveellinen ruokavalio ja liikunta lisäävät nautintoa, mikä on aivan uskomattoman arvaamatonta, vaikka jokainen terveellinen ihminen siitä puhuukin, on se koettava itse, ennekuin uskoo. Niin pieniä muutoksia, niin paljon tuloksia. Vasta 6 viikkoa sitten lopetin tupakoimisen, jota tosin harrastin vain parin askin verran viikossa, lähinnä viikonloppupainotteista, 3 viikkoa sitten lopetin karkin ja suklaan syömisen, tähän sisältyy muutkin herkut. Synttärikakkua söin siivun, joskus on muiden mieliksi luistettava ja olihan se erittäin mielekästä.
Tasan viikko sitten tein profiilin kalorilaskuri.fi sivustolle. Kokeilumielessä otin tekstarilla aikaa 2 viikkoa, maksoin siitä 1,90€. Heti kun kirjauduin sisään ja täytin syömäni kalorit ja tiedot liikkunasta, jäin koukkuun. Samana päivänä keittiövaaka tuli talouteen, jotta mukavan neuroottisesti voisin mitata kaiken. Tavoite on -500 kaloria per päivä, niin kauan kunnes olen tavoitepainossani eli -15kiloa. Tuen tätä liikunnalla, kolme kertaa viikossa tunnin salitreeni.
"I will do today what you won't so tomorrow I can do what you can't"- lausahdus joka motivoi minua kilpailemaan itseni kanssa joka päivä.
Halusin kadota katukuvasta hetkeksi. Parin viikon mittaisen loman aikana euroopan aurikoisilla rannoilla tapasin reppureissareita ensimmäistä kertaa. Eräs oli ollut yli vuoden matkalla ja muistan ajtelleeni: "Kuka hullu tekee noin ja MIKSI?" Kysymys raastoi mieltäni iltaisin ja nukahdin usein unelmoiden palmuista ja riippumatosta veden äärellä. Muutamassa viikossa kysymys mielessäni alkoi muuttua. "Miksen lähtisi?"
Päätin lähteä. Asian ratkottuani kutkutti se vatsanpohjassa aivan mahdottomasti. En teinnyt olisiko lopputulos hyvä vai huono, väärä oikea, edes motiivit eivät olleet silloin selvillä. Olin vakuuttunut että kuolen johonkin hämyiseen viidakkoon. Jotenkin onnistuin ostamaan liput, vaikka käteni tärisi niin paljon, että hädin tuskin klikkasin oikeaa kohtaan varausta tehdessäni.
Menolento Thaimaahan. Tuhannella eurolla hankin paniikinomaisesti matkatavaroita: rinkkaa, otsalamppua, riippumatto, puuvillamakuupussi, matkapyyhe ja lista jatkuu 20kiloon asti. Rinkka selkään ja menoksi. Hyvästi Helsinki ja koko Suomi! Otinpa mukaan tulitikkuja pussillisen, jos vaikka joudun paikkaan jossa tulta ei tunneta, mutta perille päästyäni oli tilalle ilmestynyt lappu jossa pahoiteltiin lentokentällä tapahtunutta takavarikkoa. Alkuperäinen suunnitelma oli kolme kuukautta Kaakkois-Aasiassa, kauhun tunne sanoinkuvaamaton. Omatoimisena naisena lähdin yksin.
Eksyin reitiltäni, joskus kerron siitä tarkemmin, Aasiasta reissu jatkui ja kolutuani läpi Australian itä-rannikkoa yhdeksän kuukautta, vaihdoin länsirannikkoon ja sieltä Indonesiaan. Puolitoista vuotta minä ja rinkka tallustimme paikasta toiseen. Paino putosi 15kiloa, yht´äkkiä elämä aiheutti mielihyvää ilman nautintoaineita. Aitoa riemua.
Isoin muutos tapahtui, kun kotiuduin Suomeen. Palasin keväällä, voikukat vastaanottivat minut ja kaikki oli niin vihreää ja vehreää. Onnellinen paluu, vaikka aina kuvittelin että olisi ankeaa astua kotimaan kamaralle. Sinä päivänä elämäni muttui. Ajatukseni olivat jo pitkään pyörineet erilaisen arjen aloittamisessa. Indonesiassa minulla oli aikaa ajatella ja leikitellä kuvitelmilla paremmista elintavoista. Halusin olla joku muu ja hänet olisi luotava alusta asti, olisi muutttava uudeksi, paremmaksi.
Ostin polkupyörän, hankin töitä ja vuokrasin huoneen. Pyöräilin kilometritolkulla koko kesän ja saldoksi tulikin päälle 600 kilometriä, minkä näkee pohkeista. Liikunta tuntui sen verran hyvälle, että oli pakko muuttaa ruokailutottumuksia. Asuin vain hetken aikaa vuokrahuoneessa, jo juhannuksena minulle tarjottiin huonetta perhetuttavien luona, jonne muutinkin heti. Pääsin kouluun opiskelemaan ja aloitin salilla käymisen.
Pitkälle olen tullut siitä mitä elämä viimeeksi oli Suomessa, vaikka silloin oli rahaa ja ihana asunto, oli onni hukassa. Terveellinen ruokavalio ja liikunta lisäävät nautintoa, mikä on aivan uskomattoman arvaamatonta, vaikka jokainen terveellinen ihminen siitä puhuukin, on se koettava itse, ennekuin uskoo. Niin pieniä muutoksia, niin paljon tuloksia. Vasta 6 viikkoa sitten lopetin tupakoimisen, jota tosin harrastin vain parin askin verran viikossa, lähinnä viikonloppupainotteista, 3 viikkoa sitten lopetin karkin ja suklaan syömisen, tähän sisältyy muutkin herkut. Synttärikakkua söin siivun, joskus on muiden mieliksi luistettava ja olihan se erittäin mielekästä.
Tasan viikko sitten tein profiilin kalorilaskuri.fi sivustolle. Kokeilumielessä otin tekstarilla aikaa 2 viikkoa, maksoin siitä 1,90€. Heti kun kirjauduin sisään ja täytin syömäni kalorit ja tiedot liikkunasta, jäin koukkuun. Samana päivänä keittiövaaka tuli talouteen, jotta mukavan neuroottisesti voisin mitata kaiken. Tavoite on -500 kaloria per päivä, niin kauan kunnes olen tavoitepainossani eli -15kiloa. Tuen tätä liikunnalla, kolme kertaa viikossa tunnin salitreeni.
"I will do today what you won't so tomorrow I can do what you can't"- lausahdus joka motivoi minua kilpailemaan itseni kanssa joka päivä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)