Ennen ihminen söi kaiken minkä pystyi, nyt ihminen punnitsee kaiken minkä pystyy. Metsästäjä-keräilijästä Ortoreksiaan.

Ennen ihminen söi kaiken minkä pystyi, nyt ihminen punnitsee kaiken minkä pystyy. Metsästäjä-keräilijästä Ortoreksiaan.  

Katselen naista, hänellä vatsa roikkuu paidan sisältä ja joka piakka tursuaa. Se on suurin ispiraationi neuroottisuuteen. Luovun kaikista käyttäytymismalleista, jotka hallitsivat elämääni ja menen kaupan vihannesosastolle, ostan välipalaksi porkkanaa ja sekoitan rahkasta dippiä. Vanhat elintapani kuvottavat minua ja syyllsyys painaa. Vihanneksen rouskuttelu ei paljon lämmitä. Haluaisin juuri nyt juustokakkua enemmän kuin mitään muuta. Miksi en voisi vain luovuttaa. Muistan kuinka olen ennen luovuttanut ja sen kuvan jossa näytän aivan muffinilta. Se kummittelee mielessä hetken, luovun ajatuksesta ja ruoskin itseäni negatiivisesta ajattelusta. 

Teen terveellistä thai vaikutteista ruokaa ja vääntäydyn seuraavana päivänä salille. Liikkeet puserran väkisin ja taas hikoilen. Motivaation on kadonnut. Muistan ystäväni ja suurimman kannustajani sanat: hiki on läskiä joka itkee. Saan hiukan pontta, lihaksessa tuntuu palava tunne, panostan. Päätän voittaa tämän pelin ja niin voitankin. Täydet sarjat ja turta onnistumisen  tunne, kun hädin tuskin kykenen kömyämään ulos salilta. Maitorahka maistuukin jo paljon paremmalta ja pääsen taas terveellisen elämän makuun. Muistelen muitakin samaisen ystävän antamia vinkkejä ja mietin hänen seksikkäitä lihaksiaa, rintaa ja hauksia eritoten. 

Tämän miehen kanssa aloitimme treenin vasta pari kuukautta sitten. En olisi koskaan uskaltanut elätellä toiveita että jatkaisin sitä vieläkin. Miellän itseni useasti samaksi luovuttajaksi, joka menneisyydessä olin. Mies on motivoinut minua jo moneen erinäiseen terveyttä edistävään muutokseen. 

Kun teen jotain liikettä välillä huomaan että hän katsoo minua. Tunnen katseen jokaisessa solussani. Haen hänen silmiään, katson hänen hymyä. Vatsassani tuhannet perhoset pyrkivät jokaiseen suuntaa, varmaankin punastun. Hänen hellät huulensa ovat mielessäni paljon ja vahvat kädet joiden toivon öisin kiertyvät ympärilleni. Kaipaan hänen syliinsä. Mikään ei pidä salilla käyntiäni ja ruokavaliota niin hyvin ruodussa kuin hän.  Me kävimme läpi joitakin liikkeitä, kuten penkkiä. Siinä ahisen ja koitan nostaa tankoa, saan suoritettua vaadittavat liikkeet, mutta tanko heiluu, kuin rajussa myrskyssä. Koko liike tuntuu kornilta, ähinä siihen päälle niin meinaan revetä nauramaan. Käyn ihan syystä isojen miesten salilla. Naisille kun on tarjolla vaikka minkälaista lady linea ja muuta, mutta huomaan suorittavani paljon paremmin kun nään ympärilla lihaksia ja kaikki ovat hiljaa keskittyneinä omiin tekemisiin.

Motivaatioksi tänään Arnoldin dokumenttielokuva Pumping Iron.