Halusin kadota katukuvasta hetkeksi. Parin viikon mittaisen loman aikana euroopan aurikoisilla rannoilla tapasin reppureissareita ensimmäistä kertaa. Eräs oli ollut yli vuoden matkalla ja muistan ajtelleeni: "Kuka hullu tekee noin ja MIKSI?" Kysymys raastoi mieltäni iltaisin ja nukahdin usein unelmoiden palmuista ja riippumatosta veden äärellä. Muutamassa viikossa kysymys mielessäni alkoi muuttua. "Miksen lähtisi?"
Päätin lähteä. Asian ratkottuani kutkutti se vatsanpohjassa aivan mahdottomasti. En teinnyt olisiko lopputulos hyvä vai huono, väärä oikea, edes motiivit eivät olleet silloin selvillä. Olin vakuuttunut että kuolen johonkin hämyiseen viidakkoon. Jotenkin onnistuin ostamaan liput, vaikka käteni tärisi niin paljon, että hädin tuskin klikkasin oikeaa kohtaan varausta tehdessäni.
Menolento Thaimaahan. Tuhannella eurolla hankin paniikinomaisesti matkatavaroita: rinkkaa, otsalamppua, riippumatto, puuvillamakuupussi, matkapyyhe ja lista jatkuu 20kiloon asti. Rinkka selkään ja menoksi. Hyvästi Helsinki ja koko Suomi! Otinpa mukaan tulitikkuja pussillisen, jos vaikka joudun paikkaan jossa tulta ei tunneta, mutta perille päästyäni oli tilalle ilmestynyt lappu jossa pahoiteltiin lentokentällä tapahtunutta takavarikkoa. Alkuperäinen suunnitelma oli kolme kuukautta Kaakkois-Aasiassa, kauhun tunne sanoinkuvaamaton. Omatoimisena naisena lähdin yksin.
Eksyin reitiltäni, joskus kerron siitä tarkemmin, Aasiasta reissu jatkui ja kolutuani läpi Australian itä-rannikkoa yhdeksän kuukautta, vaihdoin länsirannikkoon ja sieltä Indonesiaan. Puolitoista vuotta minä ja rinkka tallustimme paikasta toiseen. Paino putosi 15kiloa, yht´äkkiä elämä aiheutti mielihyvää ilman nautintoaineita. Aitoa riemua.
Isoin muutos tapahtui, kun kotiuduin Suomeen. Palasin keväällä, voikukat vastaanottivat minut ja kaikki oli niin vihreää ja vehreää. Onnellinen paluu, vaikka aina kuvittelin että olisi ankeaa astua kotimaan kamaralle. Sinä päivänä elämäni muttui. Ajatukseni olivat jo pitkään pyörineet erilaisen arjen aloittamisessa. Indonesiassa minulla oli aikaa ajatella ja leikitellä kuvitelmilla paremmista elintavoista. Halusin olla joku muu ja hänet olisi luotava alusta asti, olisi muutttava uudeksi, paremmaksi.
Ostin polkupyörän, hankin töitä ja vuokrasin huoneen. Pyöräilin kilometritolkulla koko kesän ja saldoksi tulikin päälle 600 kilometriä, minkä näkee pohkeista. Liikunta tuntui sen verran hyvälle, että oli pakko muuttaa ruokailutottumuksia. Asuin vain hetken aikaa vuokrahuoneessa, jo juhannuksena minulle tarjottiin huonetta perhetuttavien luona, jonne muutinkin heti. Pääsin kouluun opiskelemaan ja aloitin salilla käymisen.
Pitkälle olen tullut siitä mitä elämä viimeeksi oli Suomessa, vaikka silloin oli rahaa ja ihana asunto, oli onni hukassa. Terveellinen ruokavalio ja liikunta lisäävät nautintoa, mikä on aivan uskomattoman arvaamatonta, vaikka jokainen terveellinen ihminen siitä puhuukin, on se koettava itse, ennekuin uskoo. Niin pieniä muutoksia, niin paljon tuloksia. Vasta 6 viikkoa sitten lopetin tupakoimisen, jota tosin harrastin vain parin askin verran viikossa, lähinnä viikonloppupainotteista, 3 viikkoa sitten lopetin karkin ja suklaan syömisen, tähän sisältyy muutkin herkut. Synttärikakkua söin siivun, joskus on muiden mieliksi luistettava ja olihan se erittäin mielekästä.
Tasan viikko sitten tein profiilin kalorilaskuri.fi sivustolle. Kokeilumielessä otin tekstarilla aikaa 2 viikkoa, maksoin siitä 1,90€. Heti kun kirjauduin sisään ja täytin syömäni kalorit ja tiedot liikkunasta, jäin koukkuun. Samana päivänä keittiövaaka tuli talouteen, jotta mukavan neuroottisesti voisin mitata kaiken. Tavoite on -500 kaloria per päivä, niin kauan kunnes olen tavoitepainossani eli -15kiloa. Tuen tätä liikunnalla, kolme kertaa viikossa tunnin salitreeni.
"I will do today what you won't so tomorrow I can do what you can't"- lausahdus joka motivoi minua kilpailemaan itseni kanssa joka päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti