Lounaaksi nauttimani salaatti palautti uskon ruokavalioon. Colesaw yhdistettynä tavalliseen salaattiin teki siitä maukasta, kalkkunasta olen aina pitänyt. Joskus lapsena meillä oli kanoja ja kalkkunoita, syksy oli suurta teloitusjuhlaa ja jo pieni tyttönen tiesi että verisen tapahtuman jälkeen on vatsa pullollaan uskomatonta luomulihaa. Minut on muutenkin kasvatettu erittäin laadukkalla ruoalla. Kaikkia noita maatalon lihoja ja mitä metsästä löytyy. Vasta muuttaessani omilleni 16 vuotiaana meni koko homma lihomisen puolelle.

Kävin torilla eräänä viikonloppna ja huomasin hirvenlihapurkkien olevan 11 euroa kappale. Itse muistan koko lapsuuteni hylkineeni niitä ja jos mitään muuta syötäväksi kelpaavaa ei ollut, tyydyin pitkin hampain. Nyt ajan muutaman sata kilometriä purkkien takia ja onnesta soikeana palaan takaisin pääkaupunkiseudulle mutustelemaan herkkuja. Hirvenliha on yllättävän kevyttä, 161kcal antaa kalorilaskuri arvioksi. Lihasta voi melkeinpä maistaa metsässä vietetty aika. Kerran söin afrikan savannilla juossutta gasellia rosmopaistin muodossa ja totisesti, auringossa juostut sadat kilometrit maistuivat läpi. Liha oli kuohkeaa ja kevyttä.

Illalliseksi tänään voisinkin tarjoilla Sille Ihanalle hirvipihvejä ja suppilovahverikastiketta. Kvinoa on korvannut ruokavaliossa riisin ja perunan. Ainoastaan ravintolassa ja sukulaisilla tulee pinnattua. Tai no, pari viikkoa tullut pinnattua ihan kotonakin. Ruuan laitto ihmiselle, joka nauttii siitä niin paljon ettei välillä saa sanaa suustaan on suurin kiitos mitä voi saada.

Liikunnasta koitan olla livistämättä. Arnoldin kultaisen kuusikon ohjeistuksella mennään ja tällä hetkellä kyykky 30kg, penkki 25kg, niskan takaa punnerrus 10kg(hädin tuskin jaksaa sitä tehdä), ylätalja 30kg, hauiskääntö 10kg ja istumaannousuja 3x20 toistoa. Eilen esittelin lihaksiani ystävälle, jolle varmaan tuli vähän vaivaantunut olo. Ei ole tottunut tyttöihin jotka paasaavat ruokavaliosta ja lihaksista. Perus äijä, sanoi vaan: "No hyvä juttu".

Se Ihana kannustaa sekä syömisen, että liikkumisen suhteen. Miehelle joka on käynyt miesten kanssa miesten salilla saattaa olla välillä vaikeaa tottua naiseen, joka jatkuvasti kyselee ja ehkä välillä olenkin hiukan liian puhelialla tuulella. Itsehän välttelen naisille tarkoitettuja saleja juuri tuosta syystä. Ensimmäistä kertaa elämässäni mies on minulle sekä ystävä, inspiraatio että rakas.Yllättävintä on, että en enää voisi kuvitella olevani ilman häntä, en mitenkään. Hän kiitti minua, että olen repinyt hänet mukaani harrastamaan ja syömään hyvin. Sydämeni suli täysin. Kertoi samalla ettei ollut jaksanut pitkään aikaan käydä salilla ja kun minä innostuin, innosti se hänetkin lähtemään mukaan. En voi muuta kuin ihmetellä miten joku selviää yksi tälläisistä tavoitteista, en koskaan edes yrittänyt.

Meistä on tullut yhdessä ihmisiä joiden olohuoneen pöydällä on hedelmäkori joka tursuaa hedelmistä ja innoissamme kerromme mikä anans, kiiva ja omena on tajouksessa tai mitä terveellistä voisi blendata ja tehdä ihania smootieta. En koskaan ole ollut tämänlainen, äitini kyllä aina teki hedelmäsalaatteja iltpalaksi ja kannusti muutenkin kaikkeen herkulliseen ja vähäkaloriseen. Kun makoilen Sen Ihanan vieressä silitän hänen lihaksiaan ja en voi olla rakastamatta jokaista kohtaa, on niin herkullista seurata kuinka joku välittää itsestään. Olivat syyt terveyteen tai ihan vain ulkonäköön liittyvät ei sillä mielestäni ole väliä. Kädet ovat vahvat ja kun ne on kääritty ympärilleni ja lepuutan päätäni vahvaa rintaa vasten ei siihen väliin voi tulla mikään eikä mikään sen halauksen ulkopuolella ole sillä hetkellä merkittävää.Kaikkein parastä tässä kaikessa on se, että meistä tuli läheiset ja huomasimme että meillä onkin aika paljon yhteistä ainakin tavoitteiden tasolla ja yhdessä voimme päästä niihin. Sitäkö on rakkaus?